Syksy alkaa lähetä loppuaan. Siitä kertoo muun muassa meitä ilahduttamaan saapunut talvi, joka toi mukanaan lumen (hyvä juttu) ja kovan pakkasen (ei niin hyvä juttu). En osaa laittaa vuodenaikoja mihinkään paremmuusjärjestykseen, kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan hyviä eikä vuosi olisi mitään ilman jotakin niistä. Esimerkiksi TOP 5 vuodenajat -listaus olisi aikamoinen mahdottomuus tehdä. Talvi on siis mun mielestä ihan jees vuodenaika syksyn, kevään ja kesän ohella, enkä oikein jaksa ymmärtää talven vihaajia. Okei, tuo ulkona riehuva sadan asteen pakkanen, joka vaatii pukemaan päälleen kasan villapaitoja ja hyvin, hyvin rumat karvavuorelliset talvikengät aiheuttaen sen, että liikkuminen on vaivalloista, on ehkä hieman ikävä minunkin mielestäni. Mutta esimerkiksi lumi, talviurheilu, joululoma ja joulu ovat talven kivoja puolia!
Who am I fooling! Talvi on teoriassa kiva, mutta käytännössä ei se sitä kuitenkaan ole. Joko on ihan helvetin kylmä tai plussakelit ja loskaa ja räntää. Pimeetä sen kun riittää ja joulukin vain stressaa. Toiset on sen verran fiksuja, että tajuaa lähteä tätä kaikkea pakoon jonnekin, missä aurinko paistaa ja yksi vaatekerta riittää. Tämä "jonnekin" voi olla vaikkapa Aasia ja Kaukoitä, jonne on tänä talvena suuntaamassa yksi jos toinenkin kavereistani. Onneksi itselläni on myös joululomalle suunnitelmissa matka kauas itään, Suomen ikiomaan Kaukoitään, Savoon. I bet you're jealous. Mäkin olisin mieluummin kuusen alla fiilistelemässä jäätynyttä järveä syöden käpyjä ja vanhoja perunoita kuin valkoisella hiekkarannalla palmun katveessa nautiskelemassa jostain ihan overrated turkoosista vedestä, tuoreista hedelmistä ja muista.
Savo
Bali
Toinen syksyn päättymisestä kertova asia on se, että koulu loppuu ja joululoma alkaa. Vielä ei ole tämä ilon päivä koittanut, mutta hyvää vauhtia sitä kohti ollaan menossa. Luennot on jo ohi ja jäljellä on muutama onneton tentti ja yhden päänvaivaa aiheuttavan tutkimussuunnitelman kasaaminen, jonka aiheeksi olemme alustavasti hahmotelleet kaverini kanssa – yllätys yllätys – blogeja. Blogit olivat myös ruotsin esitelmämme aiheena. En tiedä, miten pitkälle tämän blogipelleilyn voi viedä, mutta luultavasti teen vielä gradun aiheesta.
Voisin valittaa tässä yhteydessä muutamasta nimeltä mainitsemattomasta kurssista ja niiden ansiokkaista vetäjistä, mutta koska en pidä soveliaana ilkeillä julkisella foorumilla, päädyn mollaamaan vain itseäni. Tämän syksyn voitokkain kurssi oli ehdottomasti televisiotutkimuksen kurssi. Laskisin sen joulun ihmeeksi, jos WebOodiin ilmeistyisi kolme opintopistettä tämän kurssin tiimoilta. Kyseessähän on siis ensimmäinen kurssi, jonka jätin kesken muutamaa päivää ennen esseen deadlinea. Score! Turhaa työtä tuskin tuli kuitenkaan tehtyä kurssin eteen ainakaan luennoilla käymisen suhteen, sillä niinä harvoina kertoina, kun jaksoin raahautua paikalle, käytin ajan hyödykseni facebookissa ja blogeja lukiessa. Ja jokaiselta luennolta lähdettiin puolessa välissä kotiin - facebookkaamaan ja lukemaan blogeja. Päädyinkin siihen, etten itse asiassa edes ansaitse kurssista saatavia opintopisteitä.
Kirjoitin joskus ensimmäisen periodin viimeisinä viikkoina sanoituksia lauluun opiskelun riemuista, joita koemme jokainen varmasti, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Pääsin biisikirjoituksessa vasta ensimmäiseen säkeistöön ja epäonnekseni muistan siitäkin vain vikan säkeen. Joka tapauksessa se meni jotakuinkin näin:
Opiskelijan normipäivä
(sensuroitu versio)
(sensuroitu versio)
”Vielä luentopäiväkirjat kehariin,
en jaksa, lähen Portaaliin.”
Huomaa selvästi, että en todellakaan kaipaa vielä taukoa opiskelusta. Sinänsä siis kovin valitettavaa, että enää on vain viikko siihen, että opiskelut on tältä syksyltä saatu pulkkaan. Sitten pulkan voi pistääkin menemään mäkeä alas ja oikeastaan unohtaa kaiken, mitä on tänä syksynä ”oppinut”.
Tässä pulkassa syksyn opintoni tulevat olemaan viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti