a) Ystäväni Marianna ja hänen pikkusiskonsa olivat ryhtyneet bulimikoiksi ja jututin heitä vessassa samalla kun he änkivät sormia kurkkuihinsa.
b) Olin raskaana ja sain sen takia valkoisia läikkiä ihooni.
c) Olimme porukalla epämääräisillä festareilla, jonka bajamajassa vedin vessan vahingossa niin, että kamerani kastui. Samalla huomasin että olin jättänyt aiemmin kassini samaan vessaan ja lompakostani oli varastettu kaikki kortit.
d) Jututin Tapiolan Sokoksen TET- harjoittelijaa, joka oli muistaakseni Tuusulasta. Laura oli sitä mieltä, että minun kannattaa olla varuillaan tämän hieman Laura Lepistön näköisen tytön kanssa. Tapiolan Sokos muuten oli muuttunut ihan kreisiksi 2500- lukua enteileväksi suurrakennukseksi, joka oli lähes kokonaan valkoinen ja portaikot liikkuivat vähän Tylypahka- tyyliin. Ilmeisesti talossa oli myös kampaaja, jolla Saara oli käynyt laitattamassa kampauksen ja pakotti myös minun päähäni futuristisen lookin. Tässä vaiheessa kohdat linkittyvät yhteen, sillä juuri kyseisen talon vessasta löysin Mariannan.
Olen muutenkin alkanut epäillä mielenterveyttäni. Syytän tästä tämänviikkoisten koulukiireiden lisäksi sitä, että paketoin lahjoja kolmisenkymmentä tuntia viikossa, mikä nyt ei voi olla terveellistä kenellekään. Olen päässyt urallani siihen vaiheeseen, ettei mun tarvitse enää ajatella ollenkaan, vaan kaikki toimii automaationa. Vaikka tämän luulisi helpottavan asioita, todellisuudessa se luo myös ongelmia. Ensinnäkin jos asiakas ehdottaa sellaista naruväriä, jota en itse yhdistäisi valittuun paperiväriin, saatan vahingossa laittaa sen, minkä olisin itse halunnut laittaa, koska käteni toimivat tiedostamatta. Lisäksi tämä vapauttaa aivokapasiteettiani vahingolliselle musiikille. Osastollamme ei soi mitään musiikkia, joten siellä on muutenkin melko hiljaista. Olen päätellyt tämän takia joutuneeni päässä soivan musiikin noidankehään, joka toimii "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"- taktiikalla. Mietin ensin että "joo-o, onpas täällä hiljaista. Jännä ettei täällä soi mitkään joulubiisitkään, tällä hetkellä niitäkin ois ihan kiva kuunnella. Toisaalta niihin kuitenkin kyllästyis, ja sitten ois vaan entistä hirveempää kun ne samat biisit sois uudelleen ja uudelleen ja kävis niinkuin kesällä, kun kuulin From Sarah With Loven niin monta kertaa että tänäkin päivänä saan oksennusrefleksin jos kuulen sen jossain." Sitten yhtäkkiä päässäni alkaa soida Tean Tytöt Tykkää. Ensin se on niin huvittavaa, että alan hymyillä itsekseni - siis hyvä juttu. Mutta siinä vaiheessa kun läpi on kahlattu kaikki Mera Brännvinistä Cheekin Jos Mä Oisin Sä- biisin saksankieliseen versioon (erityiskiitos tästä Emmille), alan oikeasti ahdistua. En ymmärrä, mistä näitä biisejä tulee, sillä en ole kuullut suurinta osaa niistä todella pitkään aikaan mistään. Ja nyt kun soittolistalla on jo päästy vauhtiin, päähäni ei todellakaan tule enää yhtäkään normaalia biisiä. Tosin poikkeuksena tänään päässäni soi muutama lause Billy Talentin biisistä, mutta sekin kertoo pojasta joka söi koulussa lounaansa yksin vessassa ja teki sitten itsemurhan, joten se ei piristä tunnelmaa musiikillisesti kovinkaan paljoa. Ystäväni joskus kertoi, että jos joku kappale soi tosissaan päässä, se voi viedä 10-20 prosenttia aivokapasiteetista. 10-20 prosenttia päästä täynnä edellämainitun kaltaisia musiikillisia mestariteoksia kuulostaa lähinnä krapulassa nähdyltä painajaiselta. Kenties pääni tyhjenee viimeistään lauantaina kun lähdemme katselemaan Maja Ivarssonin sääriä Kaapelitehtaalle!
Mainittakoon vielä, että tänään bussissa kaksi naista keskustelivat siitä, mitä sisältöä voi muka elämäänsä saada, jos jatkaa vielä baarista neljän jälkeen jatkoille. Mieleeni tuli viime kesän mökkireissu: grillailimme ja tsillailimme viinituvassa, reivasimme vintillä vanhoissa flanellipaidoissa ja aamun jo valjettua siirryimme rantaan. Jo aiemmin mainittu Marianna tarttui Jennaa kädestä, ja silmät onnesta ja väsymyksestä harittaen totesi ponnekkaasti: "Jenna, ONNEKSI ei menty nukkumaan!" Hymyilin jälleen itsekseni - teen sitä ehkä vähän liikaa - ja totesin noiden naisien olevan juuri niitä, jotka nukkuvat pahaa-aavistamattomina saamatta koskaan tietää, mistä ovat jääneet paitsi.
Kuva Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti