Jouluvalmistelut alkoi tässä osoitteessa omalta kohdaltani enemmän kuin hyvissä ajoin – maanantaina! Astuin silloin itse ensi kertaa kauppaan joululahjaostoksille, onneksi veljeni oli huolehtinut suurimman osan vanhempiemme lahjoista. Eilen taisin olla tekemättä joulun eteen yhtään mitään. Sen sijaan julistin joululoman alkaneeksi ja ostin suklaavanukasta sen kunniaksi! Valehtelin facebookstatuksessani, vanukas on vieläkin syömättä. Tänään, hieman tavanomaista myöhemmin, on ollut – Kotkia lainatakseni – isoo joulusiivousta. Meitsi imuroi muutaman neliön, raahasi mattoja tuuletettavaksi, vaihtoi lakanat, pyyhki pölyjä jii än ee. Paljon jouluvalmistelua siis, mutta en silti oikeastaan vieläkään tajua, että huomenna on jouluaatto.
Skidinä joulu oli valehtelematta varmasti vuoden kohokohta. Silloin sai lusmuilla jouluvalmisteluistakin enemmän: riitti, että siivosi oman huoneensa ja kävi muutaman piparimuotin iskemässä valmiiksi kaulittuun taikinaan. Nyt saa kuulla olevansa aikuinen ja sehän tarkoittaa ikäviä velvollisuuksia. Lisäksi lapsena parhautta oli joululahjalistan kirjoittaminen. Käytännössä se tapahtui kopioimalla A4-paperiarkille suoraan lelukatalogin sisältö ja lisäämällä loppuun parit etukäteiskiitokset joulupukille. Jouluaattona oli sitten jännää arvuutella, mikä niistä toiveista paketista löytyy. Muistan vieläkin, kun eräänä jouluna jännitin paljastuuko Stockmannin pahvisesta levylahjalaatikosta Dr. Bombayn vai Smurffien uusin. (Oli muuten Dr. Bombay.) Tänä vuonna olen joutunut vastaamaan joululahjatoivekyselyihin, ettei toivomuslistallani ole mitään! Tosi tylsää.
Lapsena aattoaamuna oli hienointa herätä epäinhimillisen aikasin, laittaa päälle Joulupukin kuumalinja ja kerätä rohkeutta joulupukille soittamiseksi (thank god en joko koskaan uskaltanutkaan soittaa tai päässyt läpi, eli lauluiltani suorassa lähetyksessä vältyttiin!). Joulurauhan julistus oli boring, mutta silti se oli katsottava. Veljeni sai aina mantelin joulupuurolla, epäreilua. Ja loppupäivä menikin sitten iltaa ja lahjojen avaamista odotellessa ja hetki oli hieno, kun jälkiruoka (joka on ollut sama niin kauan kuin muistan) saatiin pois pöydästä ja sai siirtyä kuusen alle etsimään omia paketteja!
Joulu toimii nykyään suht samalla kaavalla. Yritän vieläkin soittaa Joulupukin kuumallelinjalle. Joulurauhan julistus on vieläkin aika tylsä, en ole koskaan kuunnellut sitäkään kokonaan. Mantelin saamisessa on onni kuitenkin kääntynyt, jes! Jouluruokailu on edelleen liian pitkä ja jouluruuat suht pahoja. Lahjojen suhteen tilanne on kuitenkin semisti muuttunut. Niiden saaminen on nykyään toisarvoista, lahjojen antaminen on oikeastaan paljon kivempaa. Se on paras fiilis, kun lahjan saaja tykkää lahjapaperista paljastuvasta lahjuksesta! Kai se on jonkinlainen merkki siitä, että 20 vuoden fyysinen ikäni alkaa näkyä myös henkisessä kehityksessä.
Poikkeuksellisesti ollaan tänä vuonna oltu tosiaan vähän jäljessä kaiken valmistelun suhteen ja huomiseksi jää vielä piparitkin leivottaviksi. Ellen jaksa väkertää niitä vielä tänään keskellä yötä. Ennemminkin tekisi mieli jo aloittaa joulun ja loman kunniaksi hyvä kirja! Ihan vain siksi, että mielestäni jouluna ei kuulu tehdä yhtään mitään.
Ihanaa joulua kaikille! Syökää liikaa jouluruokia, antakaa ja saakaa lahjoja, makoilkaa sohvalla katsoen leffoja ja lukien kirjoja, rentoutukaa ja nauttikaa olostanne hyvien ihmisten seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti