This is life!

Näin osuvasti on sanonut eräs hyvä ystäväni. Lausahdus on jäänyt elämään ensimmäisen* käyttökerran jälkeen ja sopii käytettäväksi sellaisina hetkinä, jolloin tuntee elävänsä for real. Hetki voi olla jokin suuremmassa mittakaavassa täysin merkityksetön, esimerkiksi se, kun saa eteensä pannukakkuja tai se, kun festariaurinko lämmittää hyvän biisin soidessa taustalla.

Aiemmin tällä viikolla tuntemuksiani olisi voinut tiivistää keskiviikkonakin livenä nähdyn (oli btw hyvä keikka, tsekatkaa ystäväni Emmin loistokas keikkaraportti!) Mew'n biisin sanoin: Sometimes life isn't easy. Tenttiahdistus, lukeminen ei suju pätkän vertaa, kuumottelua tekemättömistä töistä, kalenterissa minuuttiaikataulu, mielessä viiskytmiljoonaa ajatusta, jotka saa suht toimintakyvyttömäksi ja pään kipeäksi, päätöksenteon vaikeus, asuntoilmoitusten selaaminen huonoin tuloksin... Not easy at all. Oikeastaan tällainen elämä on vain pelkkää suorittamista. Vain hyvä suoritus kelpaa, muu on pelkästään fail. Tee työt, suorita tentit, tee oikeat päätökset, ole ajallaan sovitussa paikassa. Muistaako hengittää?

Aina silloin tällöin kaiken arkisen kaaoksen keskellä tajuaa, mitä elämän oikeasti pitäisi olla. Tähän auttaa esimerkiksi muutaman loistofrendin kanssa järjestetyt pyjamapartyt. Kyllä, partyiksi voi kutsua sitä, että paikalla on jopa kolme ihmistä. On heti enemmän luksusta, kun voi sanoa pitävänsä yöpukujuhlia. Hyvien pyjamapartyjen resepti on yksinkertainen: maailman yksinkertaisinta mutta hyvää ruokaa, kannullinen sangriaa, leffa, girl stuff – ja tietty ne pyjamat. Kicksejä voi saada vaikka leikkimällä mursupehmolelulla, vaikka jonkun määritelmän mukaan pitäisi kai olla jo aikuinen. Aamulla aamiainen sängyssä ja teeveestä auki typerin aamupäivän ohjelma. Toivoin Joka kodin asuntomarkkinoita. Tänään tuon ohjelman virkaa hoiti kuitenkin Elixir. Siitäpä vasta saikin elinvoimaa elämään. Siis, nothing special, mutta silti maailman siisteintä!

Myös he viihtyvät pyjamissa.

Kuva

Nyt on hyvä fiilis. Tentti takana, työjutut tehty, sunnuntailounaana pizzaa ja loppuilta aikaa vain olla. Tiiän, että stressi-, masennus- ja ahdistuskertoimet tulee kuitenkin taas jossain vaiheessa kohoamaan järjettömiin sfääreihin. Kai se on ihan ok. Joskus kai vaan kuuluu tuntua siltä, että kaikki on aivan päin helvettiä eikä tässä tai missään ole mitään järkeä. Sen jälkeen voi taas palata elämän ja elämisen tuottamaan euforiseen fiilikseen ja tajuta kaikkien niiden juttujen, jotka tekee elämästä siistiä, olemassaolo. Eikä niiden juttujen tarvitse olla valmistuminen huippuarvosanoin, suurinumeroinen palkkakuitti, lottovoitto tai maailmanympärimatka. Lue vaikka itse tästä yhdestä maailman siisteimmistä blogeista, jonka avulla voi katsoa maailmaa ja sen pieniäkin juttuja (myös isojakin juttuja, esim. isoo ikkunaa) uusin silmin (tai lapsen silmin – oikeesti, lapset ne osaa elää hetkessä ilman stressiä mistään ja nauttia pienimmistäkin jutuista, so unfair!) ja tajuta surkeimmassakin tilanteessa, että life is AWESOME!

* Siis kun itse kuulin tämän fraasin ensimmäisen kerran. En väitä, etteikö sitä olisi voinut käyttää jo aiemmin jossain muussa yhteydessä joku muu henkilö. Fraasin virallinen alkuperä ja syntyajankohta: tuntematon.