Pikkujoulukausi avattu ensin sekoilemalla työvuorojen kanssa ja sitten sekoilemalla Helsingin yössä. Tosiaan, onnistuin urpoilemaan melko tehokkaasti sekottamalla päivämääriä ja olemalla ilmestymättä sovittuun koulutukseen. Vaikka olen taipuvainen sortumaan paineen alla silloin kun pöydällä on monta ajankohtaista asiaa samaan aikaan, olin aidosti melko pettynyt itseeni ja kyvyttömyyteeni kantaa vastuuta. Pystyn keskittymään noin yhteen asiaan kerralla, ja näin tehdessäni moni muu karsiutuu tietoisuudestani pois. En pysty edes pitämään kalenteria, sillä sehän leväyttäisi silmieni eteen koko viikon asiat kerralla, jolloin en luultavasti pystyisi keskittymään kunnolla yhteenkään niistä. Kalenteri saattaa olla helpotus jollekin, joka pysyy sen avulla perässä ja ajan tasalla elämässään, mutta mielestäni kaiken sovitun sisäistäminen samaan aikaan tuntuu lähinnä kahlitsevalta ja stressaavalta. Pidän tätä piirrettä itsessäni vähän surkuhupaisana, sillä vaikka se antaa minun elää suurimman osan ajasta huolettomana ja onnellisena, se aika ajoin kostautuu esimerkkitapauksen kaltaisena urpoiluna. Onni onnettomuudessa, myytyäni sieluni esimiehelleni sain sumplittua itseni toiseen vastaavaan koulutukseen ja tienasin koko sotkusta vahingossa itselleni vapaapäivän.
Vaikka aiemmin maalailin uhkakuvia pikkujouluissa avautumisesta, en ainakaan eilen Lauran ja tämän mahtavien kämppisten juhlissa harrastunut kiusalliseksi yltyvää avautumista. Sen sijaan osallistuin breikkibattleen ja sain uuden veljen. Tänään söimme nepalilaista safkaa, katsoimme Paavo Pesusieni -maratonia tv:stä ja yllytimme toisiamme entistä huonolaatuisempien juttujen julkilausumiseen. Onnistuimme mielestäni aika hyvin. Joku saattaisi sanoa, että tämä päivä meni hukkaan, sillä en ole saanut mitään saunassa käyntiä haastavampaa aikaiseksi ja olen viettänyt suuremman osan päivästä sisätiloissa jekkuillen. Silti, vastustan päivän hyvyyden tai huonouden arvioimista aikaansaannoksien konkreettisten todisteiden valossa. Olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen olooni ja elooni, enkä koe omaavani oikeutta valittaa, vaikka tyytyväisyyden saavuttamiseksi oikeastaan vain tarvitsi olla tekemättä mitään.
Onneksionneksionneksi on enää aika tarkasti tasan kuukausi siihen, kun painelen rinkka selässä Indonesiassa Emmin ja Lauran seurassa, enkä voi unohtaa mitään kummempia tapaamisia eikä meidän tartte tehdä yhtään mitään koko aikana, jos siltä tuntuu. Luultavasti haluamme kuitenkin tehdä jotain, esimerkiksi eksyä Jakartassa, tutustua uusiin siisteihin ihmisiin tai viettää Balilla lukuisia tunteja yrittäen edes päästä kahden jalan varaan surffilaudan päälle ja olla sitten lapsellisen tyytyväisiä sen onnistuessa. Kuukauden päähän ajatteleminen on kuitenkin kaltaiselleni putkiaivolle melko kuluttavaa, ja jos antaisin itselleni luvan todella fiilistellä jotain niin kaukana tulevaisuudessa olevaa, tämä saattaisi johtaa kyvyttömyyteen keskittyä mihinkään muuhun. Siten olen yrittänyt tehdä kuten myös joulun ja vapun kanssa, eli vielä hieman hillitä innostustani. Siten tähän mennessä matkasta ovat konkreettisesti muistuttaneet vasta käytännön toimet, kuten rokotuspiikit sekä loistava viisumihakemukseen otatettu kuva, jossa näytän hieman siltä kuin pelkäisin suolessa salakuljettamieni huumeiden paljastuvan. Aasiasta lisää varmasti vielä myöhemmin. Loppuun vielä sellaisten menneiden mukavien hetkien kuvia, jolloin on ollut yhtä kreisiä ja lähes yhtä lämmintä kuin Aasiassakin tulee olemaan.
Juhannus -08
Ruissi -09
Koffari kesä -09 ("blows and smokes")
Kesää -08
Juhannus -09
Barcelona -09
Kuvat C jonka ympärillä on ympyrä Minä
1 kommentti:
Aasia = jekuna matata big time.
Lähetä kommentti