Baby steps ja radioaktiivisia viestejä

Tänään on tapahtunut kaksi erittäin jännää juttua! Meitsi fiilistelee nyt.

Ensinnäkin sain vihdoin jotain järkeä ja edistystä tähän toimintaani ja kävin hakemassa sen kameran vihdoin kaupasta. Sinne lörähti kaupan kassaan (tällä kertaa ei Daniel Radcliffen tilille) sievoinen summa rahaa ja vastavuoroisesti omalla tilillä näkyy miinusmerkin jälkeen kolminumeroinen luku. Mutta tuon summan avulla Niku ja Calle sai uuden kaverin! Olen suht fiilareissa. En pelkästään hienosta kamerastani vaan myös siitä, että kirottuani viikonloppuna aikaansaamattomuuttani ja jahkailuani kaiken suhteen sain oikeasti jonkun asian eteenpäin. Hienoa! Vauvan askelin eteenpäin. Seuraavaks se kämppä? No kuitenkin, tämä tarkoittaa myös sitä, että heti kun olen tutustunut lähemmin uuteen ystävääni, saan mahdollisesti tännekin muutakin kuvamateriaalia kuin Googlen kuvahaun kautta etsittyjä random-otoksia.

Tällainen on uusi ystäväni, Casimir eli Cassu.

Toinen päivän jännistä jutuista oli yllättävä ja erittäin radioaktiivinen mobiiliyhteys Gilin saarten ja Kaisaniemen metroaseman välillä. Voinkin kertoa Kaimaanin puolesta tämän hetken tärkeimmät kuulumiset siltä puolen maapalloa:

- Pervokoru a.k.a. LOTR on kadonnut. Vaatii hiljaisen hetken. Syy tapahtuneeseen: liika bönttö.

- Kaimaani oli nähnyt tänään kilpikonnan eli kilpivarkaan/roiston.

- Kauhukolmikko on nyt saarella, jolla ei ole autoja vaan pelkästään hevosia. Saarella on myös paljon ISOJA kärpäsiä. Surinaa siis riittää sielläkin. Näen näiden kahden tosiasian välillä selvän syy-seuraussuhteen.

Hevosia asuu myös Indonesiassa.

Tärkeimpänä asiana Kaipilla kuitenkin oli: VOISITKO PÄIVITTÄÄ BLOGIAMME. Olen aika varma, että tämän taustalla ei ollut huoli blogimme tason, maineen tai päivitystahdin totaaliromahduksesta. Olen aika varma, että tosiasiassa nämä kolme reissumiestä istuu päivät ja yöt koneella painamassa refreshiä ja odottamassa kuumeisesti uusia postauksia. Välillä he käyvät ulkona ottamassa muutaman lavastetun kuvan, jotta heillä olisi todisteita siitä, että ovat oikeasti olleetkin jossain. Itseruskettavalla saa huijattua rusketuksenkin. Ja nyt kyllästyneenä surkeaan tahtiini ei auttanut muu kuin lähettää ylihinnoiteltu tekstiviesti ja vaatia muutosta. No, tässä teille postaus!!! Olin kuitenkin havaitsevinani tekstiviestissä turhautuneesta ja jopa hieman käskevästä sävystä huolimatta suurta lämpöä ja ehkä jopa tropiikin tuulahduksen. Isosti terveisiä sinne!

Ja tärkeänä opetuksena tänään: hanki nyt piruvie joku muistikirja! Arvatkaa ärsyttääkö, jos on saanu jonkun hyvän idean eikä sitä kirjota mihinkään ylös ja jälkeenpäin muistaa vain, että joku hyvä idea mulla oli mutta mikäköhän se oli.... Tai jos esimerkiksi lukee jostain jonkun hyvän sitaatin tai muun jutun ja tyhmänä luulee myöhemminkin muistavansa sen tai vähintään mistä sen luki. Ei se mee näin. Ostoslistalla: little black book eli myyrännahkamuistikirja. Kai joku halpisversiokin kelpaa. Mutta ei mikään noista 15 tyhjänpanttina lojuvasta muistikirjasta, jotka löytyis valmiina jo kotoa.

Kuvat: 1, 2