Järkyttävä writer's block. Ei se levy. Levy on hyvä. Mutta mulla. Writer's block. Ja hillitön itsekritiikki ja -sensuuri. En kelpuuta blogiin mitään. Tässä ei taida auttaa uusi elämänfilosofiakaan, jonka olen omaksunut tässä hiljakseen itsekseni. Siis sellainen, että nauti asioista, älä stressaa, koska asiat menee omalla painollaan, katsele vain kauniita maisemia ja iloitse hyvästä musiikista. Kyse on loppujen lopuksi vain asenteesta. Kun se on kohdallaan, niin 20 asteen pakkanenkaan ei voi pilata kaunista talvipäivää. Laita vain enemmän vaatetta päälle ja painu pihalle. Ja elämä voi olla elokuvaa – sinä päätät (t. Hesari).
Enihau, tarkoituksena oli surista lomasta ja arjesta. Lomailusta ja arkeen paluusta. Ja miten ylitsepääsemättömän vaikealta se kerta toisensa jälkeen tuntuu. Vaikka onhan siinä myös oma hohtonsa ja jännityksensä.
Alunperin tämän postauksen piti alkaa näin:
"Pientä hiljaiseloa täällä suunnalla. Olen selvästikin omaksunut tämän joululomailun turhan hyvin. Lomailulle ominaiset hälläväliä-asenne ja haahuilu kuvaavat edelleen hyvin toimintaani, vaikka arkeen paluu on valitettavasti jollain tasolla jo tapahtunut. Kaukana ovat ajat, jolloin joululoma kesti oikeasti siihen päivään asti, kun koulun penkki taas kutsui. Vaikka opiskelu jatkuu virallisesti vasta ensi viikolla luentojen alkaessa, muutamat viime viikot ovat jo kuluneet töiden merkeissä ja rästikoulujuttuja tehdessä. Mutta kuten sanoin, pääni on edelleen yhtä loman pehmentämää höttöä ja voisin jopa sanoa olevani jossain ihan toisessa maailmassa. Siispä bloginkin päivittäminen on jäänyt täysin unholaan. Nyt sisääni on patoutunut liikaa asioita, joten ajattelin oksentaa kaiken ulos n-y-t nyt.”
Patoutumia oli näköjään jo vähän liikaakin, koska verbaalinen oksennus lörähti sinne tänne yli äyräiden ja piti siivota pois. Ette menettäneet mitään. Tiivistetysti: loman jälkeen arkeen paluu on vaikeaa, koska asioita on muuttunut (esim. Kaisaniemen K-Market on lopettanut, why God why??), mutta asiaa helpottaa se, ettei mikään ole muuttunut (esim. se sama espanjan ausku pyörii yhä yliopistolla, ihan vaan why still??). Right?
Arkeen paluuta helpottaa myös tieto siitä, mitä kaikkea kivaa on tulossa. Tällä hetkellä jaksan fiilistellä ja innostua hallitustoiminnasta, johon onnistuin itteni ymppäämään mukaan. Fiiliksiä voi kuulostella uusiksi jo vaikkapa heti 13.2. klo 04.00, jolloin on päättynyt kuuden tunnin nakki VOO:n vuosijuhlien jatkoilla. Joo-o. No ei, remember the attitude! Yleisen hallitussekoilun lisäksi tiedossa kevään mittaan mm. muutamat kreisit sitsit, laskiainen, vappu ja kevätretki eli Barcelona. Looking forward!
Mutta koska en ihan vielä ole valmis siihen, että kalenteri on täynnä sateenkaaren värein merkattuja menoja, jolloin tärkeätkään tapahtumat eivät erotu enää joukosta, ja kotona käydään vain nukkumassa, pelaan itselleni lisää lomailu- ja haahuiluaikaa pakenemalla leffateatterin hämärään katsomaan jotain, jota olen odottanut jo pitkään. Arvatkaa mikä? Oli muuten tosi hyvä. Ja söpö!!
Kuva: Warner Bros
Taidankin siis jatkaa tätä lomailua vaikka väkisin ja edes jollain henkisellä tasolla vielä viikonlopun yli. Ja voihan loma-asenne jatkua vielä senkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti