Servus Yogiakartasta/Yogjakartasta/Jogiakartasta/Jogjakartasta (nakyy olevan paikallisillakin vaikeuksia paattaa). Takana suhteellisen kreisi matkustusputki maalla ja merella, jonka seurauksena olemme paatyneet Gileilta Jaavalle. Istuimme juuri lahes kaksitoista tuntia minibussissa, jota ennen istuimme shuttle bussissa, jota ennen istuimme tavallisessa bussissa, jota ennen istuimme lautassa, jota ennen istuimme autossa, jota ennen istuimme speedboatissa, jota ennen istuimme veneessa, joten I'll keep it short ja listaan viimeisimpia kohokohtia:
1) lauttamatka Balilta Jaavalle: olimme ainoat lansimaalaiset, mika luonnollisesti tarkoitti sita etta meita sai repia jokaisen lautalla olijan kotialbumikuviin "for memory".
2) matkapaivakirjamme, jonka kannessa on todella humalaisen nakoinen Niiskuneiti, kayttaminen huomaamattamme marisatkan kaarimisalustana
3) Amazing Race- henkinen siirtyminen Gileilta Jaavan bussiin. "So when does the bus leave?" "NOW! GET IN!"
4) Emmin ilme kun kolmen tunnin younien jalkeen oli aika herata ja kiiveta kolmeen tuhanteen kilometriin madan kananmunan tuoksuun
5) Phoebe Buffay - Smelly Cat
Valitettavasti joudun vahvistamaan Nollun suru-uutisen Pervokorun kohtalosta. Heille, jotka eivat kyseista riipusta tavanneet, kerrottakoon etta viime kesasta lahtien rintojeni valissa asusti hieno kaveri, jonka viesti kuului latinaksi "Nihil difficile amanti", rakastavaisille mikaan ei ole vaikeaa. Reilu viikko sitten baarissa kaydyn spagaattikisan ja Smelly Catin ensiesiintymisen valilla koruni sitten katosi. Olen oikeastaan jarkeillyt tieni ulos surusta. Olen paatellyt, ettei Pervokoru oikeastaan alun perinkaan halunnut asua tissieni valissa, silla se oli yrittanyt korujen itsemurhaa eli katoamistemppua jo aikaisemmin ja hypannyt kaulastani pukukoppiin kuntosalilla. Esportin henkilokunnalta oli kuitenkin paljon helpompi saada informaatiota kuin Kutan baarin edessa istuvalta portsarilta, joten paasin sen jaljille ensimmaisella, vaan en enaa toisella kerralla. Uskon, etta Pervokoru viihtyy paremmin Balilla, olihan tuo aikamoinen juhlakalu muutenkin. Kenties se killuu talla hetkella jonkun indonesialaisen tissiparin valissa tai vaan tsillailee baarin nurkassa ja lipittaa lattialle laikkyneiden drinkkien pisaria. Tai ehka joku ei-paikallinen loysi sen ja otti mukaan kotimaahansa. Nain jalkeinpain kaikki vaikuttaa taysin selkealta, pervokoru oli suunnitellut pakoa jo kauan, eika olisi voinut toteuttaa sita paremmassa paikassa - turistien kautta sen ovet maailmaan aukesivat, ja se saattaa yhta todennakoisesti poltella pilvea Jamaicalla kuin olla hiihtolenkilla Pohjois-Norjassa. Nostan hattua ja kannan sydammessa muistoa viekkaasta veikkosestani. Good job, my friend.
P.S Emmi paivittelee blogiaan tossa vieressa, joten kaykaahan lukemassa jotain vahan fiksumpaakin ja tsekkailemassa kuvia. Paluu Tsadiin viikon paasta!
1) lauttamatka Balilta Jaavalle: olimme ainoat lansimaalaiset, mika luonnollisesti tarkoitti sita etta meita sai repia jokaisen lautalla olijan kotialbumikuviin "for memory".
2) matkapaivakirjamme, jonka kannessa on todella humalaisen nakoinen Niiskuneiti, kayttaminen huomaamattamme marisatkan kaarimisalustana
3) Amazing Race- henkinen siirtyminen Gileilta Jaavan bussiin. "So when does the bus leave?" "NOW! GET IN!"
4) Emmin ilme kun kolmen tunnin younien jalkeen oli aika herata ja kiiveta kolmeen tuhanteen kilometriin madan kananmunan tuoksuun
5) Phoebe Buffay - Smelly Cat
Valitettavasti joudun vahvistamaan Nollun suru-uutisen Pervokorun kohtalosta. Heille, jotka eivat kyseista riipusta tavanneet, kerrottakoon etta viime kesasta lahtien rintojeni valissa asusti hieno kaveri, jonka viesti kuului latinaksi "Nihil difficile amanti", rakastavaisille mikaan ei ole vaikeaa. Reilu viikko sitten baarissa kaydyn spagaattikisan ja Smelly Catin ensiesiintymisen valilla koruni sitten katosi. Olen oikeastaan jarkeillyt tieni ulos surusta. Olen paatellyt, ettei Pervokoru oikeastaan alun perinkaan halunnut asua tissieni valissa, silla se oli yrittanyt korujen itsemurhaa eli katoamistemppua jo aikaisemmin ja hypannyt kaulastani pukukoppiin kuntosalilla. Esportin henkilokunnalta oli kuitenkin paljon helpompi saada informaatiota kuin Kutan baarin edessa istuvalta portsarilta, joten paasin sen jaljille ensimmaisella, vaan en enaa toisella kerralla. Uskon, etta Pervokoru viihtyy paremmin Balilla, olihan tuo aikamoinen juhlakalu muutenkin. Kenties se killuu talla hetkella jonkun indonesialaisen tissiparin valissa tai vaan tsillailee baarin nurkassa ja lipittaa lattialle laikkyneiden drinkkien pisaria. Tai ehka joku ei-paikallinen loysi sen ja otti mukaan kotimaahansa. Nain jalkeinpain kaikki vaikuttaa taysin selkealta, pervokoru oli suunnitellut pakoa jo kauan, eika olisi voinut toteuttaa sita paremmassa paikassa - turistien kautta sen ovet maailmaan aukesivat, ja se saattaa yhta todennakoisesti poltella pilvea Jamaicalla kuin olla hiihtolenkilla Pohjois-Norjassa. Nostan hattua ja kannan sydammessa muistoa viekkaasta veikkosestani. Good job, my friend.
P.S Emmi paivittelee blogiaan tossa vieressa, joten kaykaahan lukemassa jotain vahan fiksumpaakin ja tsekkailemassa kuvia. Paluu Tsadiin viikon paasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti